keskiviikkona, toukokuuta 10, 2017

Ylikansallinen edistyksellisyys


Maailmanpolitiikkaa seuraaville länsimaiden merkittävin poliittinen jakolinja on luultavasti käynyt selväksi. Se ei ole enää sosialistien ja ei-sosialistien välinen vaan kansallisen suvereniteetin puolustajien ja ylikansallisten edistyksellisten välillä. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan ylikansallista edistyksellisyyttä ja mitä se pitää sisällään.

Kun Neuvostoliitto hajosi, amerikkalainen filosofi Francis Fukuyama julisti historian loppua ja liberaalin demokratian lopullista voittoa. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan nyt noin 26 vuotta myöhemmin voi todeta, että olemme siirtyneet ennemminkin kohti demokratian jälkeistä aikaa.

Amerikkalainen Hudson-instituutin tutkija John Fonte kirjoitti vuonna 2002 artikkelin, jossa hän analysoi liberaalin demokratia ja ylikansallisen edistyksellisyyden välistä kamppailua.

Mitä on ylikansallinen edistyksellisyys?

Fonten näkökulma on amerikkalainen ja tällöin keskeisessä roolissa on Yhdysvaltojen perustuslaki, joka edelleen ylittää amerikkalaisessa oikeudenkäytössä ylikansallisen lain. Mikään Yhdysvaltojen ratifioima kansainvälinen sopimus ei saa olla ristiriidassa perustuslain kanssa. Tästä syystä esimerkiksi kansainväliseen rasisminvastaiseen sopimukseen sisältyvillä sananvapauden rajoituksilla ei Yhdysvalloissa ole lain voimaa.

Fonte listaa joukon ylikansallisen edistyksellisyyden pääperiaatteita:

1. Viiteryhmä on tärkeämpi kuin yksittäinen kansalainen.
2. Kansanryhmät jaetaan sortajiin ja uhreihin. Maahanmuuttajat edustavat uhriryhmiä.
3. ”Oikeudenmukaisuus” toteutuu ryhmien välisellä suhteellisuudella.
4. Vallitsevien instituutioiden arvojen tulee muuttua siten, että ne heijastavat uhriryhmien näkökulmia.
5. Demografinen imperatiivi. Väestöryhmien suhteet muuttuvat, mikä tekee kansallisesta suvereniteetista merkityksettömän.
6. Demokratian uudelleenmäärittely ja ”demokraattiset ihanteet”.
7. Kansallisten kertomusten ja symbolien dekonstruktio.
8. Jälkikansallisen kansalaisuuden käsitteen edistäminen.
9. Ylikansallisuus (transnationalismi) käsitteellisenä työkaluna. Jos kannatat transnationalismia, olet edistyksellinen ajattelija ja globalisaation ytimessä. Muutoin olet takapajuinen antiglobalisti.

Tässä vaiheessa lienee selvää, että ylikansallisuudessa edistyksellisyydessä on kyse samasta asiasta kuin ns. ”kulttuurimarxismissa” eli länsimaisen marxilaisuuden siirtymisestä pois perinteisestä taloudellisesta marxilaisuudesta kohti ryhmäidentiteettiin perustuvaa yhdenvertaisuuden tavoitetta. Perinteistä marxilaisuuta muistuttaa toisaalta tapa, jolla kaikki kehitys esitetään vääjäämättömänä samalla tavalla, kuin siirtyminen sosialistiseen yhteiskuntaan kuvattiin aikanaan.

Todellisuudessa kyse on poliittisesta filosofiasta, jota edistetään poliittisin keinoin. Se menestyy, jos sitä edistävät tahot ovat tarpeeksi vahvoja ajamaan asiaansa eikä minkään ennalta määrätyn historiallisen kehityskulun ansiosta.

Viime viikkojen uutisoinnista ei ole vaikea löytää edistyksellisiä mielipiteitä. Tyypillisiä ylikansallisen edistyksellisyyden edustajia ovat ihmisoikeusprofessorit. Sanomalehti Kalevassa valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen ihmetteli, kuinka Suomen presidentin pitää tullakseen valituksi olla syntyperäinen Suomen kansalainen. Ihmettely on ihan linjassa Fonten listan 8. kohdan kanssa eli kansalaisuus käsitteenä pitää määrittää uudelleen. Vuonna 2011 Ojanen vaati positiivista erityiskohtelua Fonten listan 3. kohdan mukaisesti, jotta ”tosiasiallinen yhdenvertaisuus” toteutuisi.

Esimerkkinä 7. kohdasta voi mainita tämän Helsingin Sanomien artikkelin, jossa Vuoden tiedekynä -palkinnolla palkittu Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen tutkija Miika Tervonen kertoo edistyksellisiä käsityksiään suomalaisuuden todellisesta luonteesta.

Tervonen toteaa pontevasti, että ”yhtenäisen suomalaisuuden myytti” vaikuttaa myös politiikkaan:

”Myytti yksikulttuurisesta Suomesta ruokkii rasismia Suomessa. Siihen vetoamalla suomalaisuutta rakennetaan tavalla, joka sulkee ulos täällä sukupolvia, vuosisatoja tai jopa vuosituhansia asuneita ihmisiä, kuten vaikkapa saamelaisia.”

Tässä suomalaisuutta lähestytään ensisijaisesti vähemmistöjen kokemusten kautta. Kyseessä on melko tavanomainen suomalaisuuden epädramatisointi, jonka kaltaisia julkisuuteen nostetut tutkijat esittävät. Seuraava lause kertoo enemmän Tervosen omasta ajatusmaailmasta kuin mistään muusta:

”Yhden kulttuurin suomalaisuus on ajatusleikki, johon meillä on tämän päivän globalisoituvassa Suomessa yhä vähemmän varaa.”

Ylikansallisen edistyksellisen tunnistaa helposti tavasta mitätöidä kansallisia symboleja tai asettaa itse kansakunnan olemassaolo kyseenalaiseksi. Meitä monikulttuurisemmissa maissa vastaava kehitys on jatkunut jo pitempään. Britanniassa hallituksen sponsoroiman ”Monietnisen Britannian tulevaisuuskomission” jäsen selitti, että ”Britannian” ja ”kansakunnan” käsitteet koettiin ongelmallisiksi. Komission raportissa todettiin, että Britannia tulisi muodollisesti tunnustaa monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi, jonka historia tulee tarkistaa, arvioida uudelleen tai hylätä kokonaan. Tämä tapahtui vuonna 2000.

Euroopan Unioni edistyksellisyyden linnakkeena

Fonten kirjoituksessa EU esitetään yhtenä esimerkkinä ylikansallista edistyksellisyyttä edustavasta organisaatiosta. Edistyksellisyys näkyy sekä hallinnollisessa muodossa että käytännön politiikassa. EU on suuri organisaatio, jonka valtarakenne on ”jälkidemokraattinen”. Organisaation tärkein toimielin eli Euroopan komissio ei ole varsinaisesti tilivelvollinen kenellekään. EU:n toimielimistä vain komissio voi esittää lainsäädäntöaloitteita.

Komissio on siis täysin riippumaton kansallisvaltioista ja sen aloitteesta syntyvä lainsäädäntö ylittää kansalliset lait. Käytännön politiikassa EU edistää uhristatuksesta nauttivien ryhmien oikeuksia eikä käsittele kansalaisia tasa-arvoisesti yksilöinä. EU:sta ovat myös lähtöisin erilaiset ”viharikoksiin” ja ”vihapuheeseen” liittyvät lait sekä naisten palkkatasa-arvoa edistävät hankkeet. Tässä suhteessa EU edustaa Yhdysvaltoihin verrattuna ”edistyksellisyyttä”. Fonte myös näkee selkeän eron angloamerikkalaisen yksilöä korostavan linjan ja mannereurooppalaisen kollektivismin välillä. Kyse on hänen mukaansa länsimaista sivilisaatiota määrittävästä jakolinjasta.

Poliittinen jakolinja

Viime aikojen poliittiset tapahtumat Brexitistä Ranskan vaaleihin on helppo nähdä kamppailuna ylikansallisen edistyksellisyyden ja kansallista suvereniteettia korostavan linjan välillä. Yhdysvaltojen edellinen presidentti Barack Obama edusti progressivismia puhtaimmillaan. Käytännön toimissaan hän myös pyrki sivuuttamaan Yhdysvaltojen kansallisen lainsäädännön. Esimerkkinä tästä Fonte mainitsee ydinkoekieltoa koskevan sopimuksen.

Mikä tahansa kansainvälinen sopimus tarvitsee Yhdysvaltojen senaatissa 2/3 enemmistön. Obama yritti kiertää sopimusta YK:n turvallisuusneuvoston kautta esittämällä päätöslauselmaa, jonka mukaan mikä tahansa sopimuksen tavoitetta ja tarkoitusta vastaan oleva testi kiellettäisiin. Päätöslauselma olisi koskenut myös Yhdysvaltoja, joka on allekirjoittanut sopimuksen mutta ei ratifioinut sitä.

Obaman seuraaja Donald Trump puolestaan korosti kampanjassaan Yhdysvaltojen kansallista etua. Tässä hän asettui kansallisen suvereniteetin puolelle ylikansallista edistyksellisyyttä vastaan. Presidentti Trumpin kohtelu mediassa kertoo, että edistykselliset eivät pitäneet tästä kuten eivät myöskään Hillary Clintonin tappiosta presidentinvaalissa.

Äskettäisissä Ranskan presidentinvaaleissa tuntemattomuudesta noussut Emmanuel Macron valittiin presidentiksi. Suomalainen valtamedia kehui Macronia ennen vaaleja ja ilmaisi tyytyväisyytensä hänen valinnan jälkeen. Macronin valinta oli voitto ylikansalliselle edistyksellisyydelle ja sitä edustavalle Euroopan Unionille.

Suomessa kansallista suvereniteettia edustaa Eduskunnassa yksi puolue eli Perussuomalaiset. Puolue on vaihtamassa puheenjohtajaa kesäkuussa ja valtamedia haluaa puheenjohtajaksi ylikansallisten edistyksellisten kannalta ”yhteistyökykyisemmän” Sampo Terhon. Kannattaa seurata, miten eri ehdokkaita kohdellaan mediassa. Puolueen väistyvä puheenjohtaja Timo Soini myi periaatteensa ulkoministerin salkusta, mikä on romahduttanut puolueen kannatuksen.

Ylikansallinen edistyksellisyys on Euroopassa kriisissä. EU:n epäonnistumiset sekä yhteisvaluutan että siirtolaiskriisin hoitamisessa ovat luoneet tilanteen, jossa jokainen valtiollinen vaali on käytännössä kansanäänestys ylikansallisen edistyksellisyyden ja suvereniteettia kannattavien välillä. Lopullista taistelua ei ole ratkaistu. Edistyksellisillä on etulyöntiasema, koska heidän takanaan on lähes koko poliittinen eliitti, valtamedia, ei-valtiolliset organisaatiot ja suuret korporaatiot.

Myös akateemisten korkeakoulutettujen työmarkkinajärjestö Akava on huolissaan EU:n suosion hiipumisesta:

”Akava on huolestunut siitä, että Euroopan unionin kiistämättömät saavutukset ovat jäämässä ulkoisten ja sisäisten paineiden sekä populistisen aallon varjoon. Unioni on onnistunut rauhankoneena erinomaisesti. Kansalaisille on avautunut mahdollisuus liikkua ja hakea töitä muissa unionin jäsenmaissa. Tutkimus- ja opiskelijavaihto-ohjelmiin osallistuu vuosittain tuhansia suomalaisiakin.”

EU-myönteisessä propagandassa käsite ”rauhanprojekti” toistuu ilmiselvästä valheellisuudestaan huolimatta usein. Siinä annetaan myös yleensä aina ymmärtää, että kaikenlainen kansainvälinen yhteistyö olisi EU:n ansiota eikä onnistuisi ilman sitä. EU ei sitä paitsi edusta kansainvälistä yhteistyötä vaan ylikansallista pakkovaltaa.

Kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Penttinen puolestaan toteaa:

”EU:n hajoaminen tarkoittaisi Suomen ajautumista harmaalle alueelle ja leikkauksia hyvinvointiyhteiskuntaan, kun elintärkeitä vientimahdollisuuksia poistuisi. Sortuva EU tarkoittaisi Suomelle vain näennäisitsenäisyyttä. Mitä vahvempi EU on, sitä itsenäisempi on Suomi.”

Jos EU tulliliittona lakkaisi olemasta, sen tilalle syntyisi jonkinlainen vapaakauppasopimus tai useita sopimuksia. Penttisen itsenäisyyslausunto on naurettava, koska EU on merkittävin Suomen kansallista suvereniteettia rajoittava instanssi ja ollut sitä Suomen jäsenyyden alusta lähtien.

Mitä hetteisemmällä pohjalla supervaltioprojekti seisoo, sitä äänekkäämmäksi käy sen puolesta esitettävä propaganda.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno kirjoitus. Tuota komission osuutta lainsäädännössä pitäisi rummuttaa kovemmin, se kun tekee eu:sta jonkin sortin diktatuurin. Kiitos vielä valaisevasta kirjoituksesta.
-Raksaäijä-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Hyvin tiivistetty. Kiitokset tästä. Nämä ns. ylikansalliset mielellään unohtavat ja haluavat kieltää keskustelun asiasta, että tämän ylikansallisuuden myötä Suomeen tulleet ihmiset ovat puhdasta taloudellista persnettoa sekä aina vain lisääntyvää väkivalta- ja seksuaalirikollisuutta.

Bogreol kirjoitti...

"Kannattaa seurata, miten eri ehdokkaita [perussuomalaisten puheenjohtajakilvassa] kohdellaan mediassa." En katsonut Ykkösaamua, missä Halla-ahoa haastateltiin, mutta naapurini sosiaalidemokraatteja äänestävä ja maahanmuuttoa ymmärtävä, ihmetteli minulle, kuinka ynseästi ja epäystävällisesti Halla-ahoa haastateltiin. Hänen huomionsa on siksi merkittävä, että hän on imenyt täysin median Halla-aho -vastaisuuden, ja oli sitä mieltä, että yleensä kyseisessä ohjelmassa haastateltavia kohdellaan hyvin.

Kiinnostaisi tietää, kuinka yliopistoissa tänä päivänä tämä globalismi ja nationalismi käsitellään. Otetaanko globalismi nykyajalle annettuna asiana, ja käsitelläänkö nationalismia vain Hitleriin ja historiaan kuuluvana? Pohditaanko yhtään, miten olemme niin helposti ajautuneet kritiikittömästi hyväksymään suvereniteetista luopumisen? Huomataanko propagandan osuutta? Kutsutaanko sitä edes propagandaksi?

Kansalaisjärjestöjen osuutta enemmistöjen vainoamisessa tulisi tutkia. Luin paikallislehdestä artikkelin 'Rasisti voi selvitä rikoksistaan vähällä'. Laissa ei ole erikseen määritelty viharikoksista, mutta Ihmisoikeusliitto ja apulaisvaltakunnansyyttäjä ovat sitä mieltä, ettei vihamotiivia oteta parhaalla mahdollisella tavalla huomioon rangaistusta määriteltäessä. Ja tietysti uhrit katsottiin kuuluviksi vähemmistöihin. Jäi kuva, että esim. Ihmisoikeusliitolla on valtava enemmistöön kohdistuva pahansuopuus ja vainoamisen halu, pyrkimys myös toimia enemmistöön kuuluvan ihmisoikeuksia vastaan. Vaikkei rikostakaan ole kunnolla määritelty, sitä pitäisi pontevammin aina kun uhrina on vähemmistön edustaja, kaivelemalla kaivella.

Anonyymi kirjoitti...

Se on paha paikka, kun samaan aikaan pitää lietsoa ryssävihaa ja yrittää saada vastahakoista kansaa nato-jäsenyyden kannalle ja myydä globalisaatiota. Molempia ei voi eliitti saada. Olen reservin upseeri ja vuosia sitten kadottnut haluni uhrata henkeäni tämän puolesta.

Vasarahammer kirjoitti...

Anonyymi: "se kun tekee eu:sta jonkin sortin diktatuurin."

Edistyksellisillä on tapana peittää todellisuus korulauseiden taakse. Byrokraattisen harvainvallan sijasta puhutaan ennemmin "demokratiavajeesta". Kansallisen suvereniteetin rapautuminen taas peitetään käsitteen "jaettu suvereniteetti" taakse.

Yrjö: " ylikansallisuuden myötä Suomeen tulleet ihmiset ovat puhdasta taloudellista persnettoa"

Joo mutta mikä oikeus meillä on kieltää heitä tulemasta, jos he hakevat parempaa elämää? Ei Suomi ole mikään suomalaisten maa vaan kaikkien, jotka täällä asuvat. Niin se menee varsinkin, kun aitosuomalaisuus on topeliaanista sepitettä.



Tom Kärnä kirjoitti...

Itse sanoisin, että ei edistyksellisyys ole pahasta, vaan patologinen edistyksellisyys.

Vasarahammer kirjoitti...

Bogreol: "Laissa ei ole erikseen määritelty viharikoksista, mutta Ihmisoikeusliitto ja apulaisvaltakunnansyyttäjä ovat sitä mieltä, ettei vihamotiivia oteta parhaalla mahdollisella tavalla huomioon rangaistusta määriteltäessä."

Itselleni oli aikoinaan noin kymmenen vuotta sitten järkytys, kun yksikään ihmisoikeus- tai sananvapausjärjestö ei puolustanut kevyin perustein "kiihottamisesta" tuomittuja. Nykyisin ymmärrän asian täysin ja siksi en tue henkisesti enkä taloudellisesti yhtäkään ihmisoikeus- tai sananvapausjärjestöä (EFFI ehkä poisluettuna tästä joukosta). Kun ns. kansalaisjärjestö pääsee imemään valtion nänniä, se laulaa sen jälkeen valtion ideologiaa (tai George Soroksen).

Tom Kärnä: "edistyksellisyys ole pahasta, vaan patologinen edistyksellisyys."

Tämä on määrittelykysymys, jossa voi aina siirtää maalitolppia. Usko johonkin vääjäämättömään tulevaisuudenkuvaan, jossa ihmisluonnon ja reaalitodellisuuden rajoitukset unohtuvat, edustaa haitallista edistyksellisyyttä. Siinä vaiheessa, kun tuohon tulevaisuudenkuvaan pyritään yhteiskuntasuunnittelun keinoin, homma muuttuu tuhoisaksi. Tätä Thomas Sowell kutsuu nimellä rajoittamaton visio (unconstrained vision).

Vasarahammer kirjoitti...

Anonyymi: "pitää lietsoa ryssävihaa ja yrittää saada vastahakoista kansaa nato-jäsenyyden kannalle ja myydä globalisaatiota."

Siinäpä se. Suomalaisuuden epädramatisoijat eivät ymmärrä, että heidän toimintansa rapauttaa tulevaisuudenuskoa ja halua puolustaa maata. Miksi puolustaisi jotakin, joka ei oikeasti ole mitään vaan pelkkää tarinankerrontaa? Heidän tarkoituksena on kommunistien tavoin tuhota vanha ja rakentaa sen päälle uusi ja uljas maailma. Jos he onnistuvat, ei tule uljasta maailmaa vaan tulee dystopia, jonka kaltainen myös Neuvostoliitto oli etenkin Stalinin lihamyllyyn joutuneille.

Kun nationalismi on ylin paha ja se pyritään tuhoamaan, silloin pyritään tuhoamaan myös halu uhrata tarvittaessa oma henkensä isänmaan puolesta.

Slarba kirjoitti...

Suomen kansa kärsii vielä Yya-sopimuksen aiheuttamasta traumasta. Siksi "mentiin Eurooppaan" ja siellä pysytään vaikka järki sanoo ettei jäsenyys ole järkevää.
Useimmille tosin järki ei sano mitään kun he aivopestyinä eivät todellisuutta ymmärrä.
Unionista on demokratia kaukana, diktaattorimainen korruptoitunut komissio Bilderbergin eliitti tuhansine lobbareineen ei ole paskaakaan kiinnostunut ihmisistä, heidän kulttuureistaan ja perinteistään eri maissa. Kansallisomaisuudet ja luonnonvarat kupataan eliitin haltuun. Kehitysmaalaisten massasiirrot Eurooppaan tuhoavat yhteiskunnat. Kansallisvaltiot halutaan tuhota liittovaltion tieltä. Valtioiden kansalaiset jakautuvat pahimmillaan sisällissodan partaalle. Vanha keino: Hajoita ja hallitse

Anonyymi kirjoitti...

Olisin mielelläni arvokonservatiivi mutta naisena en voi ymmärtää siihen näköjään sisäänkirjoitettua sovinismia. Mitä vikaa palkkatasa-arvossa on? Itsenäisenä, itseni elättävänä länsimaisena naisena en voi kuvitellakaan että asia pitäisi olla toisin. Vai haetteko naisille islamistien määrittelemää asemaa miehistä riippuvaisina alamaisina?

Toinen asia mitä en ymmärrä (mutta ongelma jäänee pian historian havinaan), on Trumpin kritiikitön ihannointi. Eikö se nyt ole aika ilmiselvää, että kyseessä on henkisesti keskenkasvuinen, luonnehäiriöinen, konfliktihakuinen, sivistymätön self made huru-ukko?

Muuten jaan kyllä arvonne ja käsityksenne maailman tilasta. Seuraan suurella kiinnostuksella muutamia laadukkaita vaihtoehtojulkaisuja ja blogeja aiheesta.

Vasarahammer kirjoitti...

Anonyymi: "Olisin mielelläni arvokonservatiivi mutta naisena en voi ymmärtää siihen näköjään sisäänkirjoitettua sovinismia. Mitä vikaa palkkatasa-arvossa on?"

Tämä on riippuvainen siitä, mitä palkkatasa-arvolla tarkoitetaan. Jos sillä tarkoitetaan, että naiselle maksetaan samasta työstä sama palkka, kannatan sitä ilman muuta. Toisaalta hokema "naisen euro on 80 senttiä" antaa ymmärtää jotakin muuta. Nykyisin Suomessa naisten ja miesten palkkaerot johtuvat siitä, että naiset ja miehet ovat erilaisissa ammateissa.

Toinen kysymys on, pitääkö yhteiskunnan edistää sitä, että naisen euro olisi jotakin muuta kuin se 80 senttiä. Tätä edistetään esimerkiksi kiintiöinnillä, joka mielestäni on väärin.

Tästä voisi kirjoittaa pitempäänkin, mutta en nyt jaksa. Totean vaan, että naisten pyrkimyksellä luoda uraa on seurauksensa. Uranaiset jäävät usein lapsettomiksi tai hankkivat sen ainokaisen vasta myöhemmällä iällä. Laajamittainen naisten pyrkimys luoda uraa johtaa siihen, että lapsia syntyy vähemmän. Missään EU-maassa kantaväestön syntyvyys ei ole sillä tasolla, jolla edes nykyinen väestömäärä pystyttäisiin säilyttämään.

Toisaalta Eurooppaan valuu koko ajan väestöä, joka pitää naisia alistetussa asemassa ja jonka edustajat synnyttävät huomattavasti enemmän lapsia kuin eurooppalainen kantaväestö. Tämän kehityksen seurauksena voi syntyä tilanne, että kantaväestöstä tulee vähemmistö omassa maassaan.

Moderni feminismi on myös pyrkinyt vähättelemään miesten ja naisten välisiä biologisia eroja. On annettu ymmärtää, että epätasa-arvo on ensisijaisesti seurausta yhteiskunnan rooliodotuksista ja tätä pitäisi jotenkin korjata ja korjattu onkin. Naiselliset ominaisuudet on nostettu tavoiteltaviksi ja perinteisiä miehen ominaisuuksia on alettu pitää tuhoisina ja haitallisina (mitä ne toki ovatkin äärimmilleen vietyinä). Tätä voi kutsua yhteiskunnan feminisoitumiseksi,

Feminisoitunut yhteiskunta ei mielestäni pysty käsittelemään ultramaskuliinista islamilaista kulttuuria. Se ei kykene tunnistamaan uhkia vaan teeskentelee viimeiseen asti, että selkeästi vihamielinen kulttuuri ei oikeasti ole vihamielinen vaan sovitettavissa yhteiseen monikulttuurriseen yhteiskuntaan. Sen sijaan feminisoitunut yhteiskunta näkee uhkia niissä, jotka pyrkivät puhumaan islamilaisen kulttuurin perimmäisestä yhteensovittamattomuudesta länsimaisen yhteiskunnan perusarvojen kanssa.

Tämä ei mielestäni ole mitään sovinismia vaan realiteettien toteamista.